Uusia teitä ja umpikujia
Keinottelijoita Gröningin ympärillä
Itse itsensä nimittänyt Gröningin manageri ainutkertaisine vaatimuksineen
Vaimonsa parantumisesta kiitollisena wangeroogelainen liikemies Otto Meckelburg halusi tukea Bruno Gröningiä ja esitti hänelle konkreettisia suunnitelmia parantoloiden perustamiseksi. Bruno Gröning suostui siihen, ja Meckelburgista tuli hänen "managerinsa".
Joulukuun lopulla lähtivät molemmat Wangeroogeen. Siellä Gröning puhui Meckelburgin järjestämissä tilaisuuksissa ja sai aikaan lukuisia parantumisia. Hän luotti täysin tähän mieheen. 8. tammikuuta 1950 Gröning antoi Wangeroogen saarella asiakirjojen vahvistamalla suostumuksella tulevaisuuden toimintansa kokonaan Meckelburgin käsiin:
"Herra Gröning antaa suostumuksensa herra Meckelburgin suunnitelmalle ja sitoutuu olemaan ehdottomasti käytettävissä päämäärän saavuttamiseksi, antamaan herra Meckelburgille kaiken tarvittavan tuen suunniteltua yhdistystä perustettaessa sekä yhdistyksen myöhäisemmässä toiminnassa ja tekemään kaiken voitavansa palvellakseen edellä mainittuja päämääriä. Tämä velvollisuus herra Gröningillä on sekä henkilökohtaisesti herra Meckelburgia että perustamisvaiheessa olevaa yhdistystä ja sen yllämainittuja päämääriä kohtaan. Lisäksi herra Gröning sitoutuu olemaan antamatta tukeaan kenellekään muulle henkilölle tai henkilöryhmälle. Hän toimii vain yhdistyksen puitteissa ja vain yhteisymmärryksessä herra Meckelburgin kanssa."
Jo tammikuussa Meckelburg perusti Yhdistyksen Gröningin parantamismenetelmien tutkimiseksi Hänestä itsestään tuli toiminnanjohtaja ja hän sai 1.000,- DM palkkaa kuukaudessa. Bruno Gröning ei saanut rahaa. Selvisi, että Meckelburg ei pitänyt lupauksiaan. Hän näki Gröningissä vain rahanlähteen ja nimitti tätä pilkallisesti "tallinsa parhaimmaksi hevoseksi". Sairaat ihmiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän oli sitonut Gröningin sopimuksella itseensä, ja "ihmeparantajan" täytyi tehdä, mitä hän vaati.
Vasta kesäkuussa 1950 Gröningin onnistui irtaantua Meckelburgista, minkä johdosta tämä vannoi kostoa: "Sen Gröningin panen vielä matalaksi, teen siitä hakkelusta."
Luontaisterapeutti ja hänen esitelmätarjouksensa
Sen jälkeen Gröning työskenteli joitakin kuukausia müncheniläisen luotaisterapeutin Eugen Enderlinin kanssa. Enderlin oli parantunut Traberhofissa ja tarjosi Bruno Gröningille mahdollisuutta pitää esitelmiä vastaanottotiloissaan. Mutta myös Enderlin osoittautui keinottelijaksi. Hän ei ollut kiinnostunut auttamisesta. Hän halusi hyötyä taloudellisesti "Gröning-ilmiöstä". Vuoden lopulla Gröning erosi Enderlinistä, ja myöhempikin yhteistyö 1952 - 1953.kariutui samasta syystä.
Parantajakarrieristi
Gröning piti sen jälkeen esitelmiä Gräfelfingissä Weikersheim-nimisessä matkustajakodissa. Toimittaja tri Kurt Trampler otti hänet luokseen ja järjesti näitä tilaisuuksia. Hän oli tutustunut Gröningiin jo syksyllä 1949. Trampler oli mennyt silloin erään müncheniläisen lehden toimittajana Traberhofiin, ja hänen jalkansa oli parantunut siellä odottamatta. Kiitollisuudesta hän kirjoitti kirjan Suuri kääntyminen ja asettui Gröningin puolelle viranomaisten edessä. Gräfelfingin esitelmissä kävi paljon ihmisiä kuten Enderlinkin luona aikoinaan. Mutta myös Trampleriin yhteys katkesi. Tämä uskoi eräänä päivänä oppineensa Gröningiltä tarpeeksi. Hän erosi Gröningistä ja ryhtyi itsenäiseksi parantajaksi.
