Irtaantuminen Gröning-yhdistyksestä

Vahingosta tilinpäätöksen tekemisen aika

Ahdasmieliset byrokraatit katselivat Gröningin sakkorangaistusta tekemättä mitään

Lokakuussa 1957 selvitti Bruno Gröning välejään Gröning-yhdistyksen. johdon kanssa. Yhdistys oli vahingoittanut Bruno Gröningiä suuresti jääräpäisellä byrokraattisuudellaan. Väittelyn syynä oli oikeuden tuomio, jonka mukaan Bruno Gröningin olisi maksettava lyhyen ajan sisällä 2.000,- DM sakkoa. Koska hän ei ottanut toiminnastaan rahaa, eikä hänellä siten ollut tarvittavaa määrää rahaa käytettävissään, Gröning-yhdistyksen johtokunta oli päättänyt jo oikeudenkäynnin alussa maksaa syntyneet kulut. Johtokunnassa kiisteltiin siitä, kuuluiko sakkorangaistuskin näihin kuluihin. Tarkoitus oli tutkia pitkään kestävää byrokraattista tietä, oliko yhdistys ylipäänsä velvollinen maksamaan ne 2.000,- DM. Vasta sen jälkeen voitaisiin huolehtia rahojen maksamisesta. Näin oli odotettavissa, että tarvittavat varat saavuttaisivat Gröningin aivan liian myöhään, jos ylipäänsä ollenkaan. Yhdistys olisi siis katsellut toimettomana, miten Bruno Gröningin olisi mentävä vankilaan korvatakseen siten hänelle määrätyn tuomion, jota hän ei olisi voinut maksaa. Se johti avoimeen välienselvittelyyn ja loppujen lopuksi välien rikkoutumiseen.

Vääriä ystäviä

Bruno Gröning mainitsi 62 sivua käsittävässä kirjoituksessaan Tilinpäätös yhdistyksen toiminnasta kaikki kohdat, joissa yhdistys oli häntä vahingoittanut. Yhteenvetona hän kirjoitti: "Kun vertaan tänään entistä ympäristöäni (keinottelijoita Meckelburg, Enderlin, Schmidt ja Hülsmann) ja nykyistä ympäristöäni (yhdistyksen johtokunnan jäsenet), päädyn samaan lopputulokseen: Lopputulos on tänään sama kuin silloin. Tänään on tapahtunut niiden kautta, joiden piti olla suurimpia, läheisimpiä ja parhaimpia ystäviäni, aivan samaa kuin silloin. Silloin minua pettivät likaiset näpertelijät. Tänään ovat ystävät epäonnistuneet. He pystyivät katselemaan rauhassa, miten minut vietiin oikeudenkäynteihin ja tuomittiin. En saanut mistään apua, en voinut käydä ilman autoa yhteisöissäni, mitään ei tehty lehtien propagandaa vastaan, aikaan saatiin vain sekasotkua, kukaan ei yksinkertaisesti ollut paikalla, kun tarvitsin ihmisiä, jotka olisivat voineet ja joiden olisi täytynyt tukea minua käytännön asioissa koulutuksensa ja asemansa perusteella. Niin ei päässyt toteutumaan se, mitä varten olen täällä maan päällä.

Kukaan näistä ystävistä ei tuonut itseään esille taistellakseen minut vapaaksi, kenelläkään ei ollut rohkeutta puolustaa minua todella. Mitään ei tapahtunut. Pikkumaisesti ja byrokraattisesti tehtiin päätöksiä päätösten jälkeen. Kukaan ei todella asettunut puolustamaan minua, kukaan ei uskaltanut panna kaikkea alttiiksi ottaakseen minulta vihdoin pois kaikki nämä kamppailut oikeudenkäynneissä, lehdistöä vastaan, avustajan saamiseksi, auton korjaamiseksi, silloin kun se oli rikki, törkyä ja panettelua vastaan. Kukaan ei asettunut eteeni, jotta olisin voinut tehdä sitä, minkä vuoksi täällä maan päällä olen: Välittää ihmisille elämänvoimaa ja johdattaa heidät uskomaan Jumalaan.

Että tarvitsen siihen rauhaa enkä saa tulla jatkuvasti häirityksi maallisilla, ulkosilla vaikutteilla, että tarvitsen todellisen suojamuurin voidakseni antaa sen häiriintymättä vaikuttaa, mikä minulle on annettu, sitä kukaan ei tullut ajatelleeksi, ei kukaan ystävistäni, niistä, jotka kertoivat olevansa ystäviäni. Ja se on häpeällistä ja minulle pettymys:

– Keinottelijat halusivat ottaa kaiken hyödyn, heidät tunnistettiin pahoiksi ihmisiksi.
- Gröning-yhdistyksen ystävät ovat liian velttoja, liian välinpitämättömiä, liian mukavuudenhaluisia, en haluaisi sanoa pahansuopia.
Ja tulos on sama: En tullut vapaaksi. Monet ystävät Gröning-yhdistyksen hallituksessa eivät pitäneet lupaustaan. Kaikella, mitä tehtiin, vaikeutettiin vain minun toimintaani."

Yhdistystoiminnan kariutuminen

Weisser erosi tehtävästään ja Gröning-yhdistys, joka ei ollut koskaan päässyt yhdistysrekisteriin, lakkautettiin vähän ajan kuluttua. Sen tilalle tuli Psyykkis-henkisten ja luonnollisten elämänperusteiden edistämisyhdistys. Se perustettiin vuonna 1958, sen puheenjohtaja oli Saksassa Erich Pelz ja Itävallassa Alexander Loy. Mutta tämä viimeinenkään Bruno Gröningin elinaikana perustettu yhdistys ei kyennyt saamaan aikaan sitä, mitä hän siltä toivoi. Säännöissä hänen nimeään ei edes mainittu.