Suuri oikeudenkäynti jatkuu

Vetoomusoikeudenkäynti ja muutoksenhaku

Gröningillä epäedullinen lähtötilanne

Vetoomusoikeudenkäynnissä tammikuussa 1958 oli Bruno Gröningille epäedullista se tosiasia, ettei hän ollut valittanut tuomiosta, vaan sen teki virallinen syyttäjä. Gröningiä ei vahingoittanut vain hänen silloisen asianajajansa laiminlyönti. Myös se, että asianajaja luovutti vitkastellen asiakirjat Gröningin uudelle oikeusavustajalle esti käsittelyyn valmistautumisen.

Haitaksi osoittautui myös ensimmäiseen käsittelyyn verrattuna Gröningiä vastaan todistaneiden paljon varmempi esiintyminen. He näyttivät sopineen keskenään kohdasta "lääkärin kieltäminen"

Ehdollinen vankeustuomio ja sakkorangaistus, "häpeä", parantamiskysymys jäi selvittämättä

Tuomio kuului tällä kerralla seuraavasti: Kahdeksan kuukautta vankeutta kuolemantuottamuksesta ja sakkoa 5.000,- DM luontaisterapeuttilain rikkomisesta. Tuomio muutettiin ehdolliseksi.

Vapaaherratar Anni Ebner von Eschenbach, joka oli oikeussalissa kuuntelijana lmolemmissa oikeudenkäynneissä, nimitti tuomiota "häpeäksi Saksalle".

Bruno Gröning viittasi siihen, että häntä rangaistaan hyvän tekemisestä. Hän valitti sitä, että ketään ei koko oikeudenkäynnin aikana kiinnostanut, miten parantuminen tapahtuu, ei edes hänen omaa asianajajansa. Jos tähän kysymykseen olisi etsitty vastausta, olisi käynyt ilmi, että hänen toiminnallaan ei ollut mitään tekemistä lääketieteellisten hoitotapojen kanssa. Oikeudenkäynti olisi täytynyt keskeyttää. Mutta tämän kysymyksen selvittäminen ei kiinnostanut oikeudessa ketään. Gröningistä oli ennakkokäsitys, eikä siitä oltu valmiita tinkimään.

Muutoksenhaku vähän ennen kuolemaa 

Mutta tähänkään oikeudenkäynti ei vielä päättynyt. Tällä kerralla valitti Bruno Gröning. Oikeudenkäynnin ajankohdaksi Münchenin korkeimmassa oikeudessa määrättiin 22. tammikuuta 1959. Mutta oikeudenkäyntiä ei enää pidetty, koska Bruno Gröning kuoli samassa kuussa.