"Hänen sanansa karkottaa sairauden"
Parantumisia tapahtuu edelleen –oikeudenkäynneistä ja parantamiskiellosta huolimatta
Ulkoinen tervehtyminen ja sisäinen muutos
Näiden välienselvittelyjen ja kamppailujen aikana Bruno Gröning jatkoi toimintaansa. Lääketieteen erikoistoimittaja tri Horst Mann kirjoitti Das Neue Blatt- lehdessä vuonna 1957 artikkelisarjassa, jonka otsikkona oli "Hänen sanansa karkottaa sairauden" mm.:
"Ajoin seuraavana aamuna Hamelnista Springeen, pieneen Deister-joen varrella sijaitsevaan kaupunkiin. Myös sinne oli muodostunut Gröningin yhteisö. Melkoinen määrä ihmisiä oli parantunut siellä, ja se oli yhteisön perustamisen lähtökohta. Koin sen myös täällä, kuten jo aikaisemmin eri paikoissa Schleswig-Holsteinia, Augsburgissa, Hamelnissa, Wienissä, Plochingenissa ja muissa kaupungeissa: Ihmiset nousivat ylös ja kertoivat minulle sairauksistaan. He mainitsivat lääkärinsä, jotka olivat heitä hoitaneet. He kertoivat parantumisestaan, josta he kiittivät Gröningiä. He olivat aina valmiita kohottamaan kätensä ja vahvistamaan valalla kertomuksensa.
’Minulla luiskahtivat jo lapsena molemmat jalat pois paikoiltaan lonkkanivelestä’, kertoi viisikymmenvuotias Julie Prohnert Hannoverista. ’Myöhemmin kykenin kulkemaan vain kainalosauvojen varassa. Lääkäri saattoi vain helpottaa kärsimystäni. Kun kuulin Bruno Gröningin esitelmän, tunsin voimakkaan reaktion. Selkäni, joka oli jo täysin väärä, suoristui. En ole kokenut takapakkia …’
’Minulla oli nivelreuma, ja minua kiusasivat jatkuvasti ihottumat sekä paiseet. Herra Gröning vapautti minut niistä’, sanoi Wilhelm Gabbert Hamelnista.
’Sappivaivani kestin vain morfiinilla’, kertoi Kurt Severit Everstorfista. ’Kiitän Bruno Gröningiä siitä, että hän vapautti minut tästä kärsimyksestä.’
’Vereni sokeriarvo oli hyvin korkea’, kertoi Robert Thies Springestä. ’Mutta vielä uhkaavampi oli sydänlihaksen heikkous. Tänään kummastakaan vaivasta ei ole enää mitään jäljellä. Siitä kiitän herra Gröningiä.’
Luetteloa voisi jatkaa. Ihmiset, joiden kanssa puhuin, olivat kaiken ikäisiä. Miehiä, naisia ja lapsia. Monia sairauksia mainittiin, päänsärystä alkaen, hermotulehdukset, iskias, munuais- ja sappivaivat, aina sydämenhäiriöihin ja halvaantumisoireisiin saakka.
Mutta oli vielä jotakin muuta, mikä liikutti minua syvästi. Täällä kertoivat monet avoimesti kaikkien kuulijoiden edessä, että he olivat kokeneet Gröningin kautta sisäisen muutoksen. Menestyksen perässä juokseminen ja itsekeskeinen asenne olivat väistyneet sisäisen rauhan ja levollisuuden sekä yhteisöllisen ajattelun tieltä."
Oma luottamus tekee hyvän parantamistuloksen mahdolliseksi jokaisen ihmisen kohdalla
Tri Horst Mann jatkaa: "‘Keskustellessani kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka tunsivat parantuneensa Bruno Gröningin avulla, kasvoi minussa yhden kysymyksen tarve: Oliko parantuminen jokaisen ihmisen kohdalla mahdollinen tai vieläkin rohkeammin, oliko parantuminen kaikista sairauksista mahdollinen? Missä olivat Gröningistä lähtevän voiman rajat? Eikö tähän kätkeytynyt vaaroja? […]
Viime käynnilläni Gröningin luona kysyin häneltä sitä. ’En voi enkä halua pakottaa yhtäkään ihmistä’, hän vastasi. ’Jos ihminen sulkeutuu eikä ole valmis kehittämään voimaa järjestykseksi, en minäkään ole valmis puuttumaan asiaan. Kehotan näitä ihmisiä vain räjäyttämään pahan salvan, joka estää parannuksen.’
Minulla oli vielä toinenkin kysymys: ’Jokainen sairaus on eri tavalla vaarallinen’, sanoin. ’Olettakaamme, että vaikeasti sairas, josta monet lääkärit ovat jo luopuneet, antaa lääkärinsä, joka vielä kamppailee potilaansa puolesta, kutsua Teidät paikalle. Voitteko Te auttaa?’
’Voin’, sanoi Gröning. Hän sanoi sen epäröimättä. ’Jos sairas uskoo siihen ja lääkäri luottaa siihen, se tulee onnistumaan. Yhteinen luottamus kehittää sairaassa aavistamattomia voimia. Usein parantuminen tapahtui nopeimmin silloin, kun sairas ihminen tarttui täysin epätoivoissaan viimeiseen oljenkorteen.’"
