Suurten parantumisten yö

Zeitungsblitz, syyskuussa 1949: Gröningin menestyksellistä toimintaa käsittelevä erikoisnumero

Seuraavilla riveillä julkaisemme eri-koiskirjeenvaihtajamme objektiivisen, tosiasioihin perustuvan kertomuksen. Hän sai lehdistön edustajana seurata suurta parannuksen tuojaa Bruno Gröningiä 15 tunnin ajan Traberhofissa 27. ja 28. elokuuta tämän parantamisyritysten aikana, joita oli todistamassa satoja ihmisiä.

Päivän ensimmäiset parantumiset

Kirjeenvaihtajamme kertoo:Jo aamupäivä toi monille kuorossa "Gröningiään" huutaville parannuksenetsijöille sen suuren onnen, että Gröning kääntyi odottavien puoleen pitämällä lyhyen puheen. Mutta en halua kertoa siitä, vaan itse kokemistani, ainutlaatuisista ja unohtamattomista myöhäisen iltapäivän ja yön tunneista:

Jotenkin ilmassa on erityistä jännitystä, jostakin syystä on tänään, lauantaina, kokoontunut erityisen paljon sairaita ja uteliaita Traberhofin eteen ja puutarhaan. Jännitys tiivistyy tunti tunnilta, kun saadaan tietää, että herra Gröning puhuu tänä iltana vielä kerran odottaville ihmisille. Filmikameroita pystytetään jo parvekkeelle, terassille ja parkkipaikalle, ja yhä enemmän ihmisiä virtaa paikalle.

Tiedustelen sillä aikaa uusista parantumisista, joiden asiallisen raportoinnin ilman sensaatiohakuisuutta uskon olevani velkaa lukijalle ja Gröningin avustajapiirille.

Rouva Würstel Rosenheimista, Münchenerstr. 42, kertoo minulle uskottavasti, että hän ei ollut pystynyt halvaantumisensa vuoksi tähän päivään mennessä kumartumaan eikä nostamaan jalkaa lattialta. Ilosta säteillen hän käveli Gröningin puheen jälkeen miestään kohti ensimmäisen kerran ilman apua. Hän kykenee taas kumartumaan, kuten jokainen terve ihminen.

Samoin kuin herra Haas Münchenistä, nousi eräs rouva Endorfista ylös pyörätuolista ja otti ensimmäisiä askeleitaan. Tiesimme, että hän oli sitä ennen voinut vain maata.

Istuudun erään tuttavan pöytään. Hänen puolisonsa, elokuvanäyttelijä Karin Lembeck in München-Laimista, huomiota herättävän ruskeaverikön, tuntevat kaikki "kanta-asiakkaat". Hän kertoo minulle vasemman käsivartensa hermohalvauksen parantumisesta. Se oli vaivannut häntä kuukausia. Parantuminen tapahtui Gröningin avulla kaukoparantumisena puhelimen välityksellä kello kymmenen aamulla. Sillä hetkellä, kun hän saapui Traberhofiin, vaikutti Gröningin "säteiden piiri" silmänräpäyksessä ja niin äkkiä, että rouva L. tunsi kuumia ja kylmiä väristyksiä ja hänen oli pakko huudahtaa: "Jumalan tähden, mitä käsivarrelleni tapahtuu? En tunne sitä enää!" Sillä samalla "kadonneella" ja halvaantuneella käsivarrella, jota hän ei kyennyt liikuttamaan ennen edes pöydän korkeudelle, hän koskettaa vaistomaisesti kasvojaan ja vähän myöhemmin jo täysin vapaasti hyvin suurta lierihattuaan. Sisäisestä liikutuksesta häneltä valuvat ilon ja kiitoksen kyyneleet, joiden oli korvattava kaikki sanat. Vasta tuntien kuluttua hänen on mahdollista puristaa herra Gröningin kättä ylitsepursuavan ja kiitollisen sydämensä pohjasta. Suuri avustaja kuitenkin torjuu sen vaatimattomasti: "Ei kiitos minulle kuulu, vaan Luojalle tuolla ylhäällä. Hän antoi minulle voiman saattaa tänä aamuna puolisonne kanssa puhelimessa parantuminen alulle. Jumala viimeisteli sen sillä hetkellä, kun saavuitte tänne, ilman minun osallisuuttani. Uskonne Teitä auttoi, armollinen rouva!"

Toisella naisella, rouva Wagnerilla, München-Laimista, samasta Lembeckin piirikunnasta, oli ollut neljä vuotta vasemman puoleinen hermohalvaus aivoissa tapahtuneen verisuonen tukkeutumisen vuoksi. Se oli tosin tullut jo vähän paremmaksi. Puutarhassa Gröning otti hänet kaukaa "tähtäimeensä" paneutumalla häneen yläkerrasta käsin. Seuraamme jännittyneinä vaikutuksia, mutta ympärillä oleva hyörinä estää rouvaa keskittymästä tarpeeksi. Samasta syystä ei myöhäisempikään yritys yöllä tuonut tyydyttävää tulosta. Rouva tapasi mestarin henkilökohtaisesti, mutta sisäinen valmius, aistien keskittyminen ja esittäytyminen toistamiseen muutamia tunteja kaukokäsittelyn jälkeen olivat suurena esteenä.

Tämä, kuten kaksi muutakin tapausta olivat selvä todiste siitä, että tunkeutuminen uudelleen herra Gröningin yksityistiloihin olettaen, että telepaattinen käsittely olisi ollut virheellinen, on vain epäilyksen osoitus suurta parannuksentuojaa kohtaan.

Yhtäkkiä ollaan niin pitkällä. Monta sataa ihmistä seisoo vierivieressä. Kello on puoli kahdeksan illalla. Hitaasti tulevat illan varjot esiin. Hevoset ovat häipyneet aitauksista jo aikoja sitten, ja aurinko kultaa ihanat siniset vuoremme. Jännitys lisääntyy, se tulee melkein sietämättömäksi. Sitten tulee Gröning hurrausten saattelemana parvekkeelle ja pyytää hetken kärsivällisyyttä. Hän haluaa suuntautua hiljaisuudessa niihin moniin ihmisiin, joita hän pyytää myös keskittymään. Herra S. Gröningin avustajajoukosta opastaa sairaat näköetäisyydelle eteen, antaa hiljaa ohjeita, miten heidän tulisi käyttäytyä. Kädet avoimina polville, ei kosketusta naapuriin, ajatukset pois sairaudesta. Sellaisia neuvoja hän antaa. Juuri tämä jännitystä täynnä oleva hiljaisuus odottaessa, tämä sielun sisäinen valmistautuminen siihen hetkeen, jolloin Gröningin parannuksenvoima vaikuttaa, tuo parhaan mahdollisen parantamistuloksen. Ihmisjoukosta ei kuulu hiiskahdustakaan. On mahdotonta kuvailla tilannetta ja tunnelmaa, tätä uskoa täynnä olevaa, liikuttavaa ilmapiiriä, jossa kiusatut ihmisparat kaikkine näkyvine ja näkymättömine sairauksineen odottavat parantumisensa hetkeä enemmän tai vähemmän uskoen.

15 minuuttia on kulunut dokumenttielokuvan filmaamista valmistellessa. Tällaisia minuutteja uskoo kokevansa vain kerran elämässään, minuutteja niin täynnä aktiivista odotusta, että oman ja samalla naapurinkin sydämen lyönnit tuntuvat. Eräs Gröningin avustaja kysyy välillä ihmisiltä, mistä he tulevat. Paikannimiä kaikista Saksan osista ja vyöhykkeiltä mainitaan, Allgäusta ja Schwabenlandsta, Kölnistä ja Frankfurtista, Ylä- ja Ala-Baijerista, Bodenjärveltä ja Waterkantista, jopa Berliinistä ja tietysti paljon lähialueilta. Erityistä, henkilökohtaista iloa herra Gröningille tuotti myöhemmin, että odottavien joukossa oli vanha sotatoveri, joka oli jakanut hänen kanssaan kovan kohtalon venäläisten sotavankina Karjalassa ja Suomessa. Ihmisiltä pyydetään vielä kerran, että he eivät esittäisi herra Grönigille kysymyksiä, vaan suuntautuisivat täydellisesti kuuntelemaan, mitä Gröning sanoo.

Gröning puhuu odottaville ihmisille

Nyt on tullut täysin pimeää. Kaikkialla syttyvät Jupiter-lamput palamaan, filmikamerat alkavat hiljaa käynnistyä. Kaikki muut äänet vaikenevat tyystin ja kaikkien katseet kohdistuvat parvekkeelle, jolle herra Gröning astuu kello 20.15 mukanaan isäntänsä, avustajia ja parantuneita. Minuuttien ajan on täysin hiljaista, ihmiskunnan suuri auttaja ristii kätensä ja vie katseensa taivaalle. Sitten hän ottaa täydellisen yhteyden uskoviin parannuksenetsijöihinsä katsomalla jokaista erikseen heidän kiihtyneisiin kasvoihinsa.

Gröning alkaa puhua yksinkertaisia, syvästä uskosta kumpuavia sanoja sillä lämpimällä, sympaattisella äänellä, joka kiehtoo niin monia.

"Rakkaat parannuksenetsijäni! Kuten joka päivä, niin myös tänään on tänne tullut ihmisiä, surkeassa kunnossa olevia, kärsiviä ihmisiä, jotka etsivät parantumista. He tulevat sen myös löytämään. Mutta myös sellaisia ihmisiä, jotka pelkkä uteliaisuus on tuonut tänne. Ihmisiä, jotka itse tietävät olevansa epäilijöitä. Tunnen sen selvästi ja pyydän Teitä olemaan paljastamatta ajatuksianne ja vakuuttumaan ensin tosiasioista. Ei tässä ole kysymys mistään viihdyttämisestä tai halvasta ihmeiden esittämisestä, siihen hetki on liian vakava ja ihmisten kärsimys ympärilläni liian suuri.

En ole kutsunut tänne ketään, päinvastoin, olen pyytänyt Teitä odottamaan siihen päivään saakka, jolloin pääsette osalliseksi avusta järjestyneissä olosuhteissa. Sen, joka ei minuun usko, ei tarvitse enää tulla tänne!

Tiedän, että joukossanne on monia, jotka jo tällä hetkellä lähestyvät parantumista! Tarkoituksenani on jäädä tänne Ylä – Baijeriin ja pyydän Teitä olemaan kärsivällisiä, kunnes minulle on annettu lupa julkiseen parantamiseen ja parantolat on perustettu. Mutta oikeus parantumiseen on vain sillä, joka kantaa itsessään jumalallista uskoa. Valitettavasti on ihmisiä, jotka ovat kadottaneet sen jo vuosia sitten tai ovat vetäneet sen lokaan.

Annan Teille tiedoksi, että ainoa lääkäri, kaikkien ihmisten lääkäri on nyt ja aina meidän Jumalamme! Vain Hän yksin kykenee auttamaan. Mutta hän auttaa vain uskovia, jotka haluavat heittää vanhan sairautensa pois. Ei Teidän tarvitse uskoa pieneen Gröningiin, mutta luottaa Teidän täytyy minuun. Minä en kiitostanne halua. Se kuuluu yksinomaan Jumalalle – minä teen vain velvollisuuteni!

Koska Teitä ei ole vielä valistettu, annan Teille tiedoksi, että pelon ja rahan voitte jättää kotiin, mutta Teidän täytyy tuoda aina sairautenne mukananne ja paljon aikaa, jotka minä Teiltä sitten ryöstän. Teidän kaikkien pitäisi olla ihminen ihmiselle, ei ilkeä, ei petollinen, älkää tehkö kenellekään mitään pahaa älkääkä olko koskaan kateellisia. Paras ja suurin lahja tässä maanpäällisessä elämässä ei ole rikkaus, ei raha vaan terveys, jolla on enemmän arvoa kuin kaikilla maapallon tavaroilla. Olette kuulleet avustajaltani, miten Teidän pitäisi käyttäytyä, jotta tuntisitte itsessänne mahdollisimman suuren vaikutuksen. En aio panna täällä toimeen minkäänlaista julkista parantumista! Minun täytyy ensin tietää luotettavasti, että saan auttaa julkisesti. Mutta tähän mennessä on käynyt aina niin, että ihmiset, jotka ovat olleet läheisyydessäni, ovat tervehtyneet. Teidän ei tarvitse luetella minulle sairauksianne, näen lävitsenne ja tiedän Teistä kaiken!"

Herra Gröning näytti sen jälkeen vaikutuksensa voiman yksinkertaisella tavalla. Sen vahvistivat huudahdukset ihmisjoukossa. Bruno Gröning jatkoi puhettaan: Nyt jokainen on ottanut vastaan sen, minkä halusi, mutta vain sellainen ihminen, joka tunsi olleensa yhteydessä Jumalaan. Haluan täältä, alkusolusta, käsin, jos kaikki onnistuu, perustaa parantoloita tiiviissä yhteistyössä lääkäreiden kanssa auttaakseni Teitä kaikkia. Kaikille niille, jotka tulivat luokseni sairaiden omaistensa vuoksi, sanon: 'Olen jo heidän luonaan!' Kun tulette kotiin, toteatte, että sairas omaisenne ei ole enää sellainen kuin lähtiessänne hänen luotaan." Pitkään kestäneet suosionosoitukset kiittivät tätä pyyteetöntä miestä hänen sanoistaan.

Kaksi hallituksen edustajaa Gröningin puolella

Täysin odottamatta ja spontaanisti tuli taustalta esiin Münchenin poliisimestari Pitzer:  "Rakkaat rosenheimilaiseni! Puhun Teille tässä tämänpäiväisen henkilökohtaisen kokemukseni vuoksi. Olen tullut tänne ensisijaisesti sairaana ihmisenä, mutta myös baijerilaisena virkamiehenä ja tarkkailijana. En ole koskaan elämässäni saanut niin eriomaista diagnoosia, en kaikkein tunnetuimmilta professoreiltakaan, kuin täällä lyhyessä ajassa herra Gröningiltä. Eikä hän edes koskettanut minua. Uskon henkilökohtaisesti lujasti parantumiseeni ja kannan korkeimpiin hallitusportaisiin  vastuun siitä, mitä täällä tapahtuu, sopii se sitten joidenkin herrojen kuvioihin tai ei - tiedätte kyllä, keitä tarkoitan. Ratkaisevinta on, että sairaita autetaan. Olen ollut neljän vuoden ajan yötä päivää toimessa. Siitä olen saanut vakavan sairauden, josta parantumiseen olen uhrannut turhaan jo puolet omaisuudestani. Puhun omasta puolestani ja Teidän kaikkien puolesta, koska minun pitää pysyä terveenä kaikkien kunnon ihmisten vuoksi. Herra Gröning, kiitän Teitä avustanne. Antakoon Jumala Teille voimaa auttaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka tulevat luoksenne lujasti uskoen ja avoimin sydämin.

Luottakaa edelleenkin ehdottomasti Gröningin parantamistaitoon ja auttakaa kaikki voittamaan viimeiset vaikeudet. Ystäväni parlamentissa tulee huolehtimaan siitä, että eräänä päivänä, ehkä jo pian, herra Gröning saa parantamisluvan.

Sen jälkeen alkoi CDU: n baijerilainen kansanedustaja Hagn puhua: "Oikeastaan en halunnut sanoa mitään, koska olin hyvin epäluuloinen Gröningin suhteen. Halusin henkilökohtaisesti vakuuttua siitä, mitä täällä tapahtuu. Olen kokenut tänään niin paljon järisyttäviä asioita, että en löydä sanoja niiden kuvaamiseen. Enempää en voi Teille sanoa. Pyydän Teitä kaikkia uskomaan herra Gröningin kutsumukseen!" Taas pauhasivat ihmisjoukossa myrskyisät suosionosoitukset.