Traberhof- Joukkoryntäys Rosenheimissa

Syyskuussa 1949 kokoontuu päivittäin Gröningin eteen apua etsivien ihmisen joukko, joinakin päivinä jopa 30.000

Heidelbergin tutkimusten jälkeen Bruno Gröning lähti elokuussa 1949 Etelä-Saksaan. Hän halusi välttää hälinää, joka oli vallinnut hänen ympärillään ja vetäytyi Münchenin lähellä Rosenheimissa sijaitsevalle yksityiselle maatilalle. Hänen oleskelunsa siellä onnistuttiin pitämään aluksi salassa. Mutta kun ensimmäiset lehdet olivat tiedottaneet Gröningin tulosta Baijeriin, alkoi todellinen joukkoryntäys.

Päivittäin virtasi ihmisjoukkoja Rosenheimin Traberhofiin, joinakin päivinä jopa 30.000. Lehdistö, radio ja viikkokatsaus elokuvateattereissa tiedottivat siitä. Siellä tehtiin myös elokuva, jonka nimi oli "Gröning" ja joka dokumentoi tapahtumia hänen ympärillään.

Raamatullisia kohtauksia

Zeitungsblitz-lehti kirjoitti syyskuun toisella viikolla erikoisnumerossaan: "Vähitellen oli paikalle kerääntynyt yli kymmenentuhatta ihmistä. He olivat odottaneet jo tuntikausia kovassa kuumuudessa sitä suurta hetkeä, jolloin Gröning tuli parvekkeelle, puhui ihmisille ja lähetti parannuksenvoimaansa. Ihmiset seisoivat tiiviisti vieri vieressä päästäkseen täysin osallisiksi Gröningin ’parannuksensäteistä’. Pyörätuoleissaan tai lepotuoleissa istuivat hyvin vakavasti sairaat ja kauempana seisovat yksittäiset ihmiset alkoivat jo reagoida. Puoliksi sokeat saivat taas näkönsä takaisin, siihen asti liikuntavammaiset nousivat taas ylös, taas liikuttivat rammat jäykkiä jäseniään. Sadat kertoivat voimistuneista kivuista sairaissa kohdissa, vedosta, pistämisestä ja kihelmöinnistä, sanoinkuvaamattomasta ’kevyen olon’ tunteesta tai yhtäkkiä häviävästä päänsärystä."

Raamatullisia kohtauksia ei nähty vain Traberhofissa. Kaikkialla, minne Gröning ilmestyi, häntä ympäröivät salamannopeasti lukemattomat sairaat. Anita Höhne kuvailee kirjassaan Tämän päivän henkiparantajia olosuhteita Gröningin ympärillä: "Pyhiinvaellukset alkoivat välittömästi, kun Gröning ilmoitti tulostaan. Tyypillisiä ovat kohtaukset, joita toimittaja Rudolf Spitz näki käydessään Gröningin luona Münchenissä syyskuussa 1949:

’Kello 19.00 seisoi tuhansia ihmisiä Sonnenstrassella. He seisoivat siellä vielä kello 22.30. Olen kokenut viiden sotavuoden aikana paljon, mutta en koskaan ollut järkyttyneempi kuin niiden neljän tunnin aikana, jolloin istuin Bruno Gröningiä vastapäätä ja koin kauhistuttavan kurjuuden ja kärsimyksen paraatin. Epileptikkoja, sokeita ja rampoja kainalosauvoineen tungeksi hänen luokseen. Äidit toivat rampoja lapsiaan Gröningin eteen. Ihmiset pyörtyilivät, kuului huutoja, anovia avunhuutoja, pyyntöjä, toivomuksia, syviä huokauksia.’"

Valtiovaltan hyväntahtoinen asenne

Anita Höhne siteeraa edelleen toimittaja Rudolf Spitziä: "’Sairaita paareilla, halvaantuneita, suurta ihmisjoukkoa tarkkaili myös toinen müncheniläinen toimittaja tri Kurt Trampler Rosenheimissa sijaitsevassa Traberhofissa, jossa Bruno Gröning silloin asui. Trampler tuli Münchener Allgemeine-viikkolehden reportterina. Hän oli viileä journalisti, joka kirjoitti vain siitä, minkä itse näki ja kuuli: ’Kuulemme nyt parvekkeelta äänen, joka ei ollut Gröningin ääni, ja kiiruhdamme ikkunaan. Münchenin poliisipäällikkö Pitzer puhuu ihmisille. Hän kertoo siitä, että häntä vuosia vaivannut iskiasvaiva parantui huomattavasti Gröningin läsnä ollessa. Pitzner ei varmastikaan ole mikään herkkiin kuvitelmiin taipuvainen mies, mutta hän voi todistaa sen, mitä on itsessään havainnut. Nyt hän tunnustaa julkisesti olevansa Gröningin puolella, ja CSU:n kansanedustaja Hagen tulee hänen jälkeensä samanlaisella selityksellä.’"

Myös Baijerin viranomaiset suhtautuivat Bruno Gröningiin hyväntahtoisesti. Sanomalehti Münchner Merkur kirjoitti 7. syyskuuta 1949 otsikolla "Hyväntahtoisuutta Gröningiä kohtaan": "Pääministeri tri Erhard sanoi maanantaina lehdistötilaisuudessa, että sellaisen ’epätavallisen ilmiön’ kuin Bruno Gröningin ei pitäisi antaa haaksirikkoutua pykäliin. Hänen mielestään ei Baijerissa ollut suuria vaikeuksia antaa Gröningille toimintalupaa.

Baijerin sisäministeriöltä tuli lehteen seuraava tiedonanto: Bruno Gröningin parantamistoimintaa tutkittaessa kävi ilmi, että se voidaan nähdä vapaana rakkaudentoimintana eikä siihen tarvita näissä puitteissa luontaisterapeuttilain vaatimaa lupaa."

Maineen vahingoittamisen jälkeen parantumisten lääketieteellinen dokumentoiminen

Traberhofissa oli Gröningin ympärillä kovaa hälinää. Sinne soluttautui keinottelijoita, jotka halusivat hyötyä taloudellisesti hänen kyvyistään. He vahingoittivat Gröningin mainetta ja aiheuttivat sen, että viranomaiset etääntyivät Gröningistä. Kun olosuhteet tulivat sietämättömiksi, vetäytyi Gröning Baijerin vuoristoon. Hän halusi harkita joitakin tarjouksia, jotka mahdollistaisivat parantoloiden perustamisen. Hänen pyrkimyksenään oli perustaa laitoksia, joissa avunetsijät voisivat parantua järjestyneissä olosuhteissa. Tarkoituksena oli, että lääkärit suorittaisivat alustavat tutkimukset ja jälkitarkastukset Heidelbergin esikuvan mukaisesti ja dokumentoisivat tapahtuneet parantumiset.

"Ilmiö Gröning" ja tiede

Lääketieteellinen tutkimus Heidelbergissä, luvassa on kirjallinen lausunto

Näihin Herfordin aikoihin lääketieteen erikoistoimittajat tutkivat Gröningin parantamistuloksia. Marburgissa toimiva psykologi ja lääkäri prof. tri H. G. Fischer lähti Herfordiin mukanaan erikoiskirjeenvaihtajia. Herfordissa hän keskusteli parantuneiden kanssa ja hänen täytyi hämmästyksekseen todeta, että Gröningin "metodi" tuotti todella hyviä tuloksia. Revue-lehti, päätti siitä syystä ryhtyä tieteellisesti selvittämään "Gröning-ilmiötä". "Ihmetohtorin parantamismenetelmää" oli tarkoitus tutkia Heidelbergin yliopistollisessa sairaalassa.

Bruno Gröning suostui Fischerin ehdotuksiin, koska hänelle oli onnistuessaan luvassa myönteinen lausunto. Gröning toivoi löytäneensä tien vapaaseen toimintaan.

Parantumisia lääkäreiden silmien edessä – "Bruno Gröning ei ole puoskari"

Tutkimukset alkoivat 27. heinäkuuta. Niiden 80.000 sairaan joukosta, jotka olivat lähettäneet Gröningille avunpyyntökirjeen, valittiin sairaat, joita auttamalla Gröningin oli näytettävä kykynsä. Lisäksi oli valittu joitakin Heidelbergin Ludolf-Krehl-klinikan potilaita. Heidät kaikki tutkittiin ensin huolellisesti ja laadittiin tarkkoja diagnooseja. Se jälkeen he tulivat Gröningin luokse, joka antoi "menetelmänsä" vaikuttaa heihin. Läsnä oli koko ajan lääkäreitä. He olivat todistamassa, miten sairaudet hävisivät osittain spontaanisti. Sairaalassa tehdyt jälkitarkastukset vahvistivat parantumiset. Jopa parantumattomat sairaudet kuten Behterevin tauti parantuivat.

Revuessä julkaistussa etukäteislausunnossa prof. tri Fischer sanoi nimenomaan, että Bruno Gröning ei ollut puoskari, vaan luonnostaan lahjakas sielunlääkäri. Siten hän yritti selittää omalta näkökannaltaan "Gröning-ilmiön". Sillä hän ei kuitenkaan osunut Gröningin kohdalla oikeaan.

Gröning kieltäytyy liiketoimista

Lopullisen lausunnon piti valmistua sitten, kun kaikki tulokset oli tutkittu. Bruno Gröningille vakuutettiin, että hänen toiminnalleen tulevaisuudessa raivattaisiin tie vapaaksi. Sillä välin ehdottivat professorit Fischer ja von Weizäcker (joka oli koko hankkeen suojelijana) Bruno Gröningille seuraavaa: He aikoivat perustaa parantoloita, joissa Gröning voisi toimia lääkäreiden rinnalla. He kuitenkin johtaisivat parantoloita ja valitsisivat potilaat.

Siihen Bruno Gröning otti kantaa: "Professori F:n minulle tässä yhteydessä asettamat taloudelliset ehdot ja muut seikat olivat sellaisia, etten voinut hyväksyä niitä. Tästä käytiin tietysti monia neuvotteluja myös niiden herrojen kanssa, jotka halusivat rahoittaa toiminnan. En voinut hyväksyä professori F:n ehdotuksia, vaan hylkäsin ne siitä syystä, että 1. minulla ei ollut penniäkään rahaa, joten en olisi voinut sitoutua taloudellisesti mihinkään, mitä en olisi voinut täyttää; 2. en ole koskaan ajatellut tekeväni tästä hankkeesta liiketoimintaa. Siksi oli täysin mahdotonta vaatia minulta mitään sellaista. Sitä paitsi halusin tehdä vain sitä, mitä kutsumukseni edellytti: auttaa avunetsijöitä ja olla siksi lääkäreiden ja psykologien käytettävissä. Mutta en halunnut koskaan tehdä tästä asiasta liiketoimintaa."

Lausunto jäi tulematta ja potentiaalinen ristiriita lain kanssa

Bruno Gröningin torjuvan asenteen vuoksi professorit eivät olleet enää kiinnostuneita hänestä. Luvattua lausuntoa ei koskaan annettu. Sen sijaan, että hänelle oltaisiin tehty vapaa toiminta mahdolliseksi, heitettiin uusia kapuloita rattaisiin. Tutkimuksessa puhuttiin hänen "parantamismenetelmänsä" yhteydessä mm."hoidosta", "potilaasta", ja se arvioitiin lääketieteelliseksi toiminnaksi. Se ennakoi jo ristiriitaa luontaisterapeuttilain kanssa.

1949 – julkisen mielenkiinnon kohteena

Bruno Gröningin toiminta Herfordissa

Tuhannet sairaat ja avunetsijät piirittävät Gröningin

Yhdeksänvuotias Dieter Hülsmann oli ollut jo pidemmän aikaa vuoteenomana. Hänellä oli progressiivinen lihasdystrofia. Ei yksikään niistä lääkäreistä ja professoreista, joiden luona poika oli käynyt, kyennyt auttamaan häntä. Sen jälkeen, kun Bruno Gröning oli huolehtinut pojasta, tämä pystyi taas kävelemään. Insinööri Hülsmann - poikansa äkillisestä parantumisesta haltioissaan - pyysi vierasta jäämään luokseen. Hän halusi kutsua paikalle muitakin sairaita, joita "ihmemiehen" pitäisi auttaa, kuten Hülsmann sen ilmaisi.

Bruno Gröning otti tarjouksen vastaan, ja päivä päivältä tuli enemmän avunetsijöitä. Yhä useammat ihmiset kuulivat ihmeellisistä tapahtumista Gröningin ympärillä. Ei kestänyt kauan, kunnes kaikki tiesivät hänen nimensä. Lehdet kirjoittivat "ihmetohtorista". Hänestä tuli brittiläisellä vyöhykkeellä jatkuva puheenaihe. Tuhansia ihmisiä virtasi Wilhelmsplatzille, ja ihmismassat ympäröivät rakennuksen.

Manfred Lütgenhorst lehdestä Münchner Merkur kirjoitti 24. kesäkuuta 1949 mm: "Kun tulin aamupäivällä kello 10.30 Herfordiin, seisoi pienen kaksikerroksisen Wilhelmsplatzilla sijaitsevan talon edessä noin tuhat ihmistä. Näkymä oli sanoin kuvaamattoman surkea. Lukemattomia halvaantuneita pyörätuoleissa, toisia kantoivat heidän omaisensa, sokeita, kuuromykkiä, äitejä, joilla oli mukanaan tylsistyneitä ja raajarikkoisia lapsia, vanhat mummot ja nuoret miehet tungeksivat ja voihkivat. Aukiolle oli pysäköity melkein sata henkilö-, kuorma- ja linja-autoa. Ne kaikki tulivat hyvin kaukaa."

Halvaantumisia, mahahaavoja, sokeutta: "Herra Gröning katsoi minuun, ja nyt olen taas täysin terve."

Manfred Lügenhorst jatkaa: "’Uskotteko, että teidät parannetaan?’ kysyin sairailta. He nyökkäsivät. ’Teidän olisi pitänyt olla täällä eilen’, yksi heistä vastasi. ’ Herra Gröning oli Viersenissä Reininmaalla, ja täällä pihassa nousi viisi rampaa ylös ja lähti terveenä kotiin. Kaukoparannus - piha teki heidät terveiksi.’ Muut sairaat vahvistivat tämän.

Kuljin edelleen ihmisjoukon läpi ja pikakirjoitin muistiin heidän ihmeellisiä kertomuksiaan. Ne riittäisivät täyttämään kokonaisen kirjan. Kun sytytin savukkeen, sanoi vieressäni seissyt nuori mies: ’Myykää minulle yksi, olkaa hyvä!’ Miehellä oli yllään sotilastakki, ja hän näytti aivan Venäjältä palanneelta sotavangilta. Annoin hänelle savukkeen. Hän sytytti sen ja sanoi riehakkaasti: ’Katsokaapas, nyt voin tehdä taas itse kaiken.’ Näin sanoessaan hän liikutti oikeaa käsivarttaan ja sormia sekä oikeaa jalkaansa. ’Paransiko Gröning Teidätkin?’ kysyin. ’Paransi. Oikea puoleni halvaantui Venäjällä. Herra Gröning katsoi minuun, ja olen nyt täysin terve, enkä pysty sitä vieläkään käsittämään.’ Hän heilutteli onnellisena jäseniään.

Lähdin erään valkohiuksisen, noin 40-vuotiaan naisen ympärillä seisovaa ryhmää kohti. ’Tietysti herra Gröning paransi minutkin’, kuulin naisen sanovan. ‘Minulla oli suuren suuria mahahaavoja, laihduin jatkuvasti enkä saanut kivuilta enää nukutuksi. Meitä oli Gröningin luona kaksitoista. […] Hän katsoi minuun, ja minusta tuntui, kuin haavaumat olisivat pudonneet kuin kivi maahan. Siitä lähtien minulla ei ole ollut enää kipuja, painoni on nousussa, ja röntgenkuvat, joita annoin ottaa, näyttivät selvästi, että haavat olivat hävinneet. Antauduin lääkäreiden tutkintakomission käytettäväksi. Voin kertoa Teille, että lääkärit olivat hämmästyneitä!’

Nainen jatkoi: ’Mutta tämä ei ole vielä mitään. Viime viikolla oli pihalla sokea mies. Hän odotti täällä monta päivää ja yötä. Koska tulen tänne usein, mies herätti huomiotani. Säälin häntä ja kutsuin hänet syömään. Mutta hän kieltäytyi tulemasta mukaan. ’Minun täytyy odottaa sitä hetkeä, jolloin Gröning tulee ulos.’ Vein hänelle sämpylöitä ja tarjouduin huolehtimaan siitä, että hänet viedään asemalle. ’En tarvitse ketään, sillä tulen menemään yksin asemalle.’ Ja sitten näin sen omin silmin. Herra Gröning tuli, ja tämä nuori mies huusi: ’Näen taas!’ Harso oli todellakin poistunut hänen silmiensä edestä. Hän kuvasi minulle, minkälainen laukku minulla oli kädessäni. Hän sanoi: ’Tuolla menee auto, ja tuossa on sen rekisterikilpi’, ja itse hän löysi tien asemalle. Kaikki lähellä olleet itkivät ilosta.’"

Parantamiskielto viranomaisten ja lääkärikunnan toimesta

Ei kestänyt kauaa, kun myös viranomaiset - ennen kaikkea terveysvirasto - ottivat tapauksen hoitaakseen. Muodostettiin tutkintakomissio, ja Bruno Gröning sai parantamiskiellon. Jotkut vaikutusvaltaiset lääkärit olivat hänen ilmeisimpiä vihamiehiään. He tekivät kaikkensa estääkseen Gröningin toiminnan. He vaativat, että hänen parantamiskykynsä tutkitaan tieteellisesti. Mutta millainen asenne kiellon takana piili, käy selvästi ilmi seuraavasta, erään ratkaisevasti mukana vaikuttaneen lääkärin ilmaisusta: "Gröning voi todistaa mitä hyvänsä, hänelle ei kuitenkaan tulla antamaan parantamislupaa." "Gröningin kanssa tekemisissä oleminen loukkaa lääkäreiden ammattikunniaa." Kesäkuun lopulla Gröningin täytyi lähteä Herfordista lopullisesti. Kaikki pyrkimykset parantamisluvan saamiseksi olivat epäonnistuneet.

Kehityksen kulku ja ratkaisevat elämän vaiheet

Valmistautuminen myöhempään toimintaan

Pakotetut ja keskeytetyt oppivuodet

Käytyään kansakoulua viidenteen luokkaan asti Bruno Gröning aloitti kaupallisen alan opinnot. Ne hänen täytyi kuitenkin isänsä painostuksesta keskeyttää kahden ja puolen vuoden kuluttua. Muurarien esimies halusi poikansakin oppivan rakennusalan ammatin. Isä lähetti poikansa puusepän oppiin, mutta sitäkään Bruno Gröning ei saanut viedyksi loppuun. Sodan jälkeisen ajan taloudellinen sekasorto teki sen mahdottomaksi. Firman, jossa hän oli oppipoikana, täytyi lopettaa työt kolme kuukautta ennen oppisopimuksen päättymistä, koska firmalla ei ollut enää töitä. Sen jälkeen Bruno Gröning ansaitsi elantonsa mitä erilaisimmissa ammateissa. Egon Arthur Schmidt kirjoittaa tästä ajasta:

"Kaikki työt, joihin hän tarttui, onnistuivat"

"Minulle kertoivat eri työtoverit, että hänen työlleen oli leimaa antavaa se, että hänelle onnistuivat kaikki työt, korjasi hän sitten kelloja ja radioita tai toimi lukkoseppänä. Erityisesti tekniset työt sopivat hänelle. Hän ei myöskään koskaan arkaillut tarttua kaikkein karkeimpiin tai ruumiillisesti raskaimpiin töihin. Työläisenä satamassa hän teki kaikkea samalla tavalla kuin jokainen muukin hänen työtovereistaan. Hän ei salaillut tehtäviään. Nehän kuuluivat sille tielle, joka johti hänet läpi syvyyksien, jotta hän voisi saavuttaa korkeuden. Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: ‘Ihmisestä, joka ei ole koskaan rämpinyt suon läpi, ei voi tulla pyhimystä.’ Entiset matkatoverit ovat antaneet tarpeeksi todisteita siitä, yksi niistä saavutti minut juuri äskettäin. Siinä sanotaan yksinkertaisesti ja varauksetta, että kertoja työskenteli Bruno Gröningin kanssa vuoden ja muistaa tämän hyvin parhaimpana ja kunnollisimpana toverina, mitä ajatella saattaa."

Naimisiinmeno ja kohtaloniskut perheessä

Kaksikymmentäyksivuotiaana Bruno Gröning meni naimisiin. Hänen vaimollaan ei ollut minkäänlaista ymmärrystä häntä kohtaan. Vaimo halusi pakottaa hänet porvarillisen perhe-elämän ahtauteen ja vähätteli parantumisia "päähänpistoina". Vuosina 1931 ja 1939 syntyneet pojat Harald ja Günter kuolivat molemmat yhdeksän vuoden iässä. Vaikka lukemattomat ihmiset olivat kokeneet parantumisen Bruno Gröningin avulla, ei Gertrud Gröning uskonut miehensä parannuksenvoimaan. Vaimo ei antanut poikia miehensä vaan lääkäreiden hoivaan. Koululääketiede ei kuitenkaan kyennyt auttamaan. Molemmat pojat kuolivat sairaalassa, Harald vuonna 1940 Danzigissa ja Günter 1949 Dillenburgissa. Bruno Gröningille olivat poikien kuolemat raskaita kohtaloniskuja. Vielä vuosia myöhemmin hänelle tulivat kyyneleet silmiin, kun hän puhui pojistaan.

Aika maailmansotien välissä oli hänelle valmistautumista tulevaa toimintaa varten. Hänen täytyi kerätä monia katkeria kokemuksia voidakseen ymmärtää kaikissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja voidakseen tuntea heidän hätänsä.

Auttaminen ampumisen sijaan – rintamalla ja sotavankeudessa

Toisen maailmansodan aikana hänet kutsuttiin armeijaan vuonna 1943. Siellä hänelle tuli vaikeuksia esimiestensä kanssa. Koska hän kieltäytyi ampumasta ihmisiä, häntä uhattiin sotaoikeudella. Lopulta hänen täytyi kuitenkin lähteä rintamalle. Hän haavoittui ja jouti venäläisten sotavankeuteen. Länsi-Saksaan hän tuli kotiseudultaan karkotettuna vuoden 1945 lopussa.

Bruno Gröningin käyttäytymistä sota-aikana leimasi hänen toivomuksensa auttaa. Jopa rintamalla hän käytti jokaista tilaisuutta hyväkseen ja asettui puolustamaan tovereitaan ja siviiliväestöä.

Eräässä venäläisessä kylässä hän teki mahdolliseksi nälkäkuoleman partaalla olevien ihmisten pääsyn armeijan ruokavarastolle. Sotavankeudessa hän taisteli tovereilleen paremmat vaatteet, parempaa ruokaa ja paremman majoituksen. Hän auttoi lukemattomia parantumaan nälän synnyttämästä vesipöhöstä. Sodan hirveyksien keskellä hän ei surmannut yhtäkään ihmistä, vaan auttoi lukemattomia ihmisiä.

Avioero ja kääntyminen kaikkien ihmisten puoleen

Joulukuussa 1945 hänet vapautettiin vankeudesta. Hän asettui Hessenin osavaltiossa sijaitsevaan Dillenburgiin ja haki perheensä luokseen. Mutta sen jälkeen, kun toinenkin poika oli kuollut, ja hänen vaimonsa halusi kieltää häneltä kaiken avustustoiminnan, hän erosi vaimostaan. Hän tunsi velvollisuudekseen antaa kaikkien ihmisten päästä osalliseksi niistä parantavista voimista, joita hänellä oli. Hän sanoi: "En kuulu yksittäisille ihmisille, kuulun ihmiskunnalle."

Vuoden 1949 alussa hänen tiensä vei hänet Ruhrin alueelle. Joidenkin parantuneiden kertomusten kautta yhä useampien ihmisten huomio kiinnittyi Bruno Gröningiin. Hän kulki talosta taloon, aina sinne, missä häntä tarvittiin, missä sairaat pyysivät häneltä apua. Niin hän vaikutti pienessä piirissä, kunnes otti maaliskuussa vuonna 1949 vastaan erään herfordilaisen insinöörin kutsun käydä perheen pojan luona.

Lapsuus ja nuoruus

Selkäsaunoja, pilkkaa, ymmärtämisen puutetta ja hyväksyntää – hän on erilainen lapsi kuin muut

Pako kovasydämisestä ympäristöstä luontoon : "Siellä koin Jumalan"

Bruno Gröning syntyi 30. toukokuuta 1906 Danzigissa (nyk. Gdansk) Olivan kaupunginosassa August ja Margarethe Gröningin seitsemästä lapsesta neljäntenä. Vanhemmat huomasivat jo varhain poikansa poikkeuksellisuuden. Esim. arkoina pidetyt eläimet kuten jänikset ja kauriit tulivat spontaanisti hänen luokseen ja antoivat pelkäämättä silittää itseään.

Mitä vanhemmaksi Bruno Gröning tuli, sitä vieraammalta ympäristö hänestä vaikutti. Gröning kertoi, että häntä kuritettiin usein kotona. Iskut, niin hän sanoi, eivät tehneet hänen keholleen kipeää, mutta hän tunsi, että häntä ei ymmärretty.

Ympäristön kovasydämisyyttä pieni Bruno pakeni luontoon. Eläimet, puut ja pensaat vetivät häntä enemmän puoleensa kuin useat ihmiset. Hän hävisi usein moniksi tunneiksi läheiseen metsään.

"Siellä koin Jumalan. Jokaisessa pensaassa, jokaisessa puussa, jokaisessa eläimessä ja jopa kivissä. Saatoin seistä kaikkialla tuntikausia - ajantajua ei silloin enää ollut - ja mietiskellä. Minusta tuntui aina, kuin koko sisäinen elämäni laajenisi äärettömyyteen."

Koskaan hän ei ollut mukana ikätovereittensa villeissä tappeluissa. Siksi hän joutui usein ilkeän pilkan kohteeksi, hän sai selkäänsä ja häntä rangaistiin erilaisuutensa vuoksi.

Mielellään nähtyjä ihmisten ja eläinten parantumisia

Ajan mittaan tuli Bruno Gröningin olemuksessa selväksi se puoli, joka oli vievä hänet myöhemmin julkisuuden parrasvaloihin. Hänen läsnä ollessaan tulivat ihmiset ja eläimet terveiksi. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana hän kävi usein sotilassairaaloissa, joissa hänet nähtiin mielellään. Haavoittuneet tunsivat voivansa hyvin, kun hän oli läsnä ja monet tervehtyivät. Myös sairaat lähettivät hänen äidilleen pyyntöjä, että tämä tulisi pikku Brunon kanssa heidän luokseen. Perheessä ja tuttavapiirissä otettiin pojan parantamiskyky mielellään vastaan.

Pyrkimys itsenäisyyteen

Bruno Gröning kirjoittaa elämäkerrassaan: "Kun olin pieni, vapautuivat sairaat ihmiset vaivoistaan minun ollessani läsnä ja kiihtyneet tai riitelevät lapset sekä aikuiset rauhoittuivat täysin sanottuani jotakin. Totesin lapsena myös, että eläimet, joita pidettiin yleisesti arkoina tai pahaluonteisina, näyttäytyivät minulle hyväntahtoisina ja kesyinä. Suhde vanhempiini ja sisaruksiini oli siksi omituinen ja jännittynyt. Pyrin pian täydelliseen itsenäisyyteen päästäkseni eroon perheestäni, jossa minua ei ymmärretty."

Bruno Gröning (1906-1959)

Epätavallinen ihminen yhteiskunnallisessa väittelyssä

Vuonna 1949 Bruno Gröningin nimi tuli Saksassa yhdessä yössä julkisuuden valokeilaan. Lehdistö, radio ja viikkokatsaus elokuvateattereissa kertoivat hänestä. Tapahtumat "ihmetohtorin", joksi häntä pian nimitettiin, ympärillä pitivät nuoren tasavallan monen kuukauden ajan jännityksessä. Hänestä tehtiin elokuva, tieteellisiä tutkimuslautakuntia kutsuttiin koolle, ja viranomaiset korkeimpia hallintoelimiä myöten paneutuivat Bruno Gröningin tapaukseen. Nordrhein-Westfalenin sosiaaliministeri antoi tarkkailla häntä epäiltynä luontaisterapeuttilain rikkomisesta. Baijerin pääministeri sitä vastoin selitti, että sellaisen "poikkeuksellisen ilmiön" kuin Gröningin ei saanut antaa haaksirikkoutua lakipykäliin. Baijerin sisäministeri kutsui hänen toimintaansa "vapaaksi rakkaudentoiminnaksi".

Bruno Gröningin tapauksesta keskusteltiin kiivaasti mielipiteitä kaihtamatta kaikissa kansankerroksissa. Tunteet kuohuivat korkealle. Papit, lääkärit, toimittajat, juristit ja psykologit puhuivat Bruno Gröningistä. Hänen ihmeparantamisensa olivat toisille korkeamman mahdin armolahjoja, toisille huijausta. Lääketieteelliset tutkimukset kuitenkin vahvistivat parantumisten todenperäisyyden.

Maailmanlaajuinen kiinnostus yksinkertaista työmiestä kohtaan

Bruno Gröning, syntynyt vuonna 1906 Danzigin kaupungissa (nykyään Gdansk), päätyi sodan jälkeen kotiseudultaan karkotettuna Länsi-Saksaan. Hän oli yksinkertainen työmies ja ansaitsi elantonsa monenlaisissa ammateissa, mm. puuseppänä sekä tehdas- ja satamatyöläisenä, Nyt hänestä oli tullut yhtäkkiä julkisen kiinnostuksen kohde. Uutiset hänen ihmeparantamisistaan levisivät ympäri maailmaa. Sairaita ihmisiä, pyyntökirjeitä ja tarjouksia tuli kaikista maista. Kymmenettuhannet parantumisenetsijät tulivat hänen luokseen. Oli käynnistymässä lääketieteen vallankumous.

Kieltojen, oikeudenkäyntien ja rahanahneiden avustajien lujassa otteessa

Mutta myös vastavoimat olivat paikalla. Ne tekivät kaikkensa estääkseen Bruno Gröningin toiminnan. Parantamiskiellot vainosivat häntä. Häntä vastaan lähdettiin käymään oikeutta. Kaikki pyrkimykset saattaa hänen toimintansa järjestyneisiin uomiin epäonnistuivat. Näin kävi osaksi vallassa olleiden yhteiskunnallisten voimien vastarinnan ja osaksi hänen avustajiensa kykenemättömyyden ja ahneuden vuoksi. Bruno Gröningin kuollessa Pariisissa tammikuussa 1959 viimeinen oikeudenkäynti häntä vastaan oli vielä täydessä käynnissä. Oikeudenkäynti keskeytettiin, eikä lopullista tuomiota koskaan annettu. Mutta monet kysymykset jäivät avoimiksi.

Jumala on suurin lääkäri

Parantumatonta ei ole

Luottaminen ja usko – parantumisen edellytys

Todella parantaa voi vain Jumala, ei ihminen. Jumala on suurin lääkäri. Hänelle ei ole olemassa parantumatonta eikä mahdotonta. Bruno Gröning sanoi yhä uudelleen: "Usko ja luota, jumalallinen voima parantaa!"

Bruno Gröning odottaa avunetsijältä vain valmiutta luottaa häneen ja ottaa vastaan usko Jumalaan, Jumalan parannuksenvoimaan ja omaan tervehtymiseensä. Kun ihminen täyttää nämä ehdot, voi Bruno Gröning auttaa. Vaikka ihmisen usko olisikin vielä heikko, hän tarjoaa apuaan: "Jos ette tänään vielä kykene uskomaan, haluan tehdä sen puolestanne, kunnes Te todella uskotte. Ja jos ette kykene tänään vielä pyytämään ettekä rukoilemaan, haluan tehdä vielä senkin puolestanne."

Jumala ei ole rankaiseva tuomari

Näin ollen voi ihmisten, jotka ottavat vastaan uskon terveyteen, osaksi tulla Jumalan apu Bruno Gröningin kautta. Kaikkien pitää saada apua. Ihmisten pitää kokea, että Jumala ei ole rankaiseva tuomari vaan rakastava Isä. Kaikki ihmiset ovat Hänen lapsiaan, ja Hän on heidän ystävänsä ja pelastajansa.

Bruno Gröningin avulla voi ihminen kokea taas Jumalan ihmeen. Jumala on kaikkien ihmisten suurin lääkäri ja auttaja. Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Bruno Gröning sanoi: "On paljon asioita, joita ei voida selittää, mutta ei mitään, mikä ei voisi tapahtua."

Ihminen on henki

Keho on vain hengen ja sielun maallinen kotelo

Bruno Gröning valisti kuulijoitaan ihmisen todellisesta olemuksesta: "Keitä Te olette?" hän kysyi. Kukaan hänen kuulijoistaan ei osannut antaa muuta vastausta kuin mainita nimensä. Mutta sitä vastausta Bruno Gröning ei hyväksynyt. "Oletteko Te kehonne?" hän jatkoi kysymistä. Vaikenimme ja hän selitti, että olemme olleet jo aikojen alusta henki, emme keho. Olemme saaneet kehomme Jumalalta vain lainaksi tätä maanpäällistä elämäämme varten. saimme sen syntyessämme ja meidän on luovutettava se takaisin maahan kotiin lähtiessämme. Sielumme yhdistää hengen ja kehon. Se ottaa hyvät ja huonot kokemukset täältä mukaan tuonpuoleiseen. Sielu on jumalallisen kipinän kantaja, joka tekee mahdolliseksi yhteyden Jumalaan siinä silmänräpäyksessä, kun ihminen avautuu uskossa. Mutta jos sielu sulkeutuu epäuskossa, on yhteys Jumalaan poikki.

Keho siis ei ole olennaisinta ihmisessä, se on vain hengen ja sielun maallinen kotelo. Kun keho kuolee, ei näin ollen kaikki ole lopussa, kuten nykyään monet ihmiset luulevat, vaan elämä jatkuu. Se ei ole kehosta riippuvainen.

Ihminen ei ole paha – vain silloin kun hän laiminlyö kehoaan, hän päätyy pahan valtaan

Ihminen on henki. Hänen kehonsa on lahja, jonka Jumala on antanut työkaluna ihmisen käyttöön maanpäällisen elämän ajaksi. Ihmisen todellinen tarkoitus on käyttää kehoa hyvään ja muuttaa sen avulla hyvät ajatukset teoiksi. Mutta vapaalla tahdollaan ihmisellä on myös mahdollisuus käyttää sitä väärin, käyttää sitä pahaan, varastamiseen, tappamiseen, tuhoamiseen. Ihmisen teoista voidaan todeta, keneen hän on yhteydessä, kenen palveluksessa hän on. Jumalan palveluksessa vai saatanan. Se ei tarkoita, että ihminen on sellaisenaan hyvä tai paha, vaan:

"Ihminen on jumalallinen ja pysyy jumalallisena, ei koskaan pirullinen, hän ei ole koskaan saatanallinen, koskaan ihminen ei ole paha. Häneen voi vain paha tarttua, jos hän jättää Jumalan, jos hän laiminlyö itsensä. Paha tarttuu häneen, ja hänen täytyy palvella sitä. Ihminen ei ole se, joka tekee pahaa, se on paha itse. Pahalta meillä ei ole mitään hyvää odotettavissa! Mutta samoin ei Jumalalta mitään pahaa!"

"Jos hän [ihminen] on liian heikko, hän joutuu pahan valtaan, hän putoaa alaspäin, silloin hän ei voi kulkea tätä tietä, joka vie ylöspäin. Häneltä puuttuu voima, hän putoaa alas, putoaa pahan käsivarsille ja on silloin altiina pahalle. Jos apuun ei tule pelastavaa, auttavaa kättä ja repäise häntä sieltä pois, hänet on menetetty pitkäksi aikaa. Hänen täytyy silloin palvella pahaa."

Jokaisella ajatuksella on vaikutus

Jokaisen ihmisen velvollisuus on pitää kehonsa kunnossa. Mutta jokainen negatiivinen ajatus, jokainen paha sana ja jokainen paha teko vaikuttavat kehoon vahingoittavasti. Kun henki ei ole yhteydessä Jumalaan ja antautuu negatiiviselle voimalle, se voi johtaa kehon sairastumiseen.

Mutta kun sielu avautuu taas jumalallisen voiman virtaamiselle ja yhdistyy henkeen, seuraa siitä kehon tervehtyminen. Tästä syystä on oma henkinen asenne niin ratkaisevaa. Koskaan parantumista ei saa luvata. Riippuu aina ihmisestä itsestään, miten hän avautuu hyvälle ja miten vakavasti hän ottaa Bruno Gröningin opin. Kehoa hoitamalla voidaan kamppailla vain sairauden vaikutusta vastaan, mutta ei poistaa syytä. Sen voi tehdä vain ihminen itse toteuttamalla "suuren kääntymisen".

Ajatukset ovat voimia

Positiivinen ajatus rakentaa negatiivinen ajatus hajottaa

Bruno Gröning kehotti usein kuulijoitaan tarkastamaan omat ajatuksensa ja ottamaan vain hyvät vastaan. Jumala ja saatana eivät ole vain voiman-, vaan myös ajatusten lähteitä. Ne lähettävät jatkuvasti ajatuksia: Jumala hyviä, saatana pahoja. Ihminen ei voi saada itse ajatuksia aikaiseksi, sanoo Bruno Gröning, hänellä on vain kyky ottaa niitä vastaan.

"On hyvin tärkeää, millaisia ajatuksia ihminen ottaa vastaan, sillä ajatukset ovat voimia. Jos ihminen haluaa hyvää, niin Jumala auttaa häntä, jos hän haluaa pahaa, niin häntä auttaa saatana."

Ihminen ei ole tahdottomasti kaiken armoilla, mitä hänen mieleensä tulee. Hän päättää itse, mitä ajatuksia hän sietää ja mitä ei. Valinta hänen pitäisi kuitenkin tehdä tunnollisesti, ei pintapuolisesti. Jokaisen ajatuksen takana on voima: positiivinen ajatus rakentaa, negatiivinen ajatus hajottaa. Ilahduttava uutinen siivittää, surullinen lannistaa. Ajatukset ovat henkisiä voimia. Niillä on suuri valta, josta nykyajan ihmisellä on tuskin aavistustakaan. Rakkauden synnyttämä ajatus voi johtaa ihmisen antamaan elämänsä jonkun toisen puolesta. Mutta vihasta syntynyt ajatus voi saada hänet surmaamaan toisen ihmisen. "Varokaa jokaista pahaa ajatusta!"

"Kaiken sen, minkä otatte itseenne, Teidän täytyy tuoda taas ulos itsestänne"

"Se Teidän täytyisi tähän mennessä jo tiedostaa, että jos otatte yhdenkään pahan ajatuksen vastaan, olette joutuneet aina uudelleen toteamaan, että Teihin on tunkeutunut lisää pahoja ajatuksia ja olette sen jälkeen myös puhuneet pahaa. Siis, kaiken, minkä otatte sisimpäänne, Teidän täytyy tuoda taas ulos itsestänne."

"Kun otatte yhdenkin pahan ajatuksen vastaan, Teistä tulee pahan palvelijoita, Teistä tulee todellakin saatanan palvelijoita! Antakaa sanoa se itsellenne!"

Ihminen toimii tahtonsa mukaan

Mitä ihminen sitten voi tehdä masentavia ja epätoivoisia ajatuksia, pelon ajatuksia tai pakonomaisia ajatuksia vastaan, miten hän voi puolustautua niitä vastaan? Ne ilmestyvät yhtäkkiä kuin tyhjästä, syöksyvät kimppuun ja tahtovat vaikuttaa ihmisen mielialaan. Mitä hänen pitää tehdä?

Saatana haluaa johtaa ihmisen negatiivisilla ajatuksilla - minkälaisilla tahansa - harhaan, viedä hänet pois jumalalliselta tieltä. Se haluaa, että ihminen pelkää, kiukustuu, epäilee hyvää ja rikkoo Jumalan käskyjä. Sen saavuttaakseen saatana uskottelee ihmiselle tämän olevan pahojen ajatusten ja tunteiden pelinappula, avuttomana niiden armoilla. Mutta se on pelkkää valhetta ja petosta.

Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että hän voi itse päättää ajatuksistaan, puheistaan ja teoistaan. Jos paha ajatus tulee hänen sisäisten silmiensä eteen, hän voi torjua sen rauhallisesti, mutta varmasti. Jos hän pysyy järkkymättömänä, täytyy pahan väistyä eikä se saa ihmisestä otetta. Ihminen itse päättää kohtalostaan vapaalla tahdollaan. "Ihminen toimii oman tahtonsa mukaisesti. Millainen tahto, sellainen ajatus. Ajatus vie ihmisen tekoihin."

Ensin täytyy tahdon terveyteen olla olemassa

Yksinkertaisella esimerkillä Bruno Gröning osoitti, miten suuri merkitys ajatuksilla on. Taloa rakennettaessa on tahto tai toivomus talon rakentamiseen ensimmäinen sysäys. Sen jälkeen ajatus tulee aina konkreettisemmaksi, kunnes tehdään tarkka suunnitelma. Siihen asti rakennus on olemassa vain tulevan rakentajan mielikuvituksessa. Varsinainen talon rakentaminen on vasta viimeinen askel pitkällä tiellä, jota edeltävät lukuisat pohdiskelut ja valmistelut.

Samoin on parantumisen laita. Ensin täytyy olla olemassa tahto parantua, sitten täytyy tapahtua ajatuksissa irrottautuminen sairaudesta ja terveyteen uskomisen vastaanottaminen. Viimeinen askel on vasta kehossa tapahtuva parantuminen. Se tosin ei ole ihmisen tekemä, vaan Jumalan armotyö. Ihminen voi vain saavuttaa sen, ei ansaita.

Vastakohdat "hyvä" ja "paha"

Ihminen elää niiden välissä ja hänen on jatkuvasti valittava

Jos ihmisellä on vapaasta tahdosta päätöksen mahdollisuus, syntyy kysymys: Millaisten vaihtoehtojen välillä hän voi valita? Siihen Bruno Gröning sanoi: "Ystävät, älkää olko tunnistamatta älkääkä unohtako, että ihminen elää hyvän ja pahan välissä. Niiden välissä hän elää, siellä hyvä, tuolla paha, siinä välissä ihminen, hän itse päättää."

Ihminen valitsee. Hän voi tehdä hyvää tai pahaa. Hän voi auttaa, jos joku hänen lähimmäisistään on hädässä. Hän voi mennä välinpitämättömästi tämän ohitse tai jopa käyttää toisen hätää hyväkseen. Hän voi tehdä, mitä haluaa. Ihminen seisoo elämässään aina, tietoisesti tai tietämättään, tienristeyksissä, joissa hänen täytyy valita hyvä tai paha polku. Kysymys on enimmäkseen jokapäiväisistä asioista, jotka määräävät kohtalon kulun.

Miten esim. on, jos rikkoo kiukusta välit ystävään, joka on sanonut jotakin rehellisesti, sanoo itsensä irti työpaikasta kiukusta esimieheen tai hylkää loukatusta ylpeydestä ainutlaatuisen tarjouksen? Miten usein ne ovatkaan spontaaneja valintoja, joita kadutaan myöhemmin, mutta joita ei voi enää perua. Pienen pieni hetki voi määrätä koko myöhemmän elämän kulun, hyvään tai pahaan suuntaan.

Rakentavia ja hajottavia voimia

Mutta miten tähän tullaan? Mitä piilee käsitteiden "hyvä" ja "paha" takana? Eikö koko elämä ole pelkän sattuman tulosta, sattuman, jonka armoille ihminen avuttomana joutuu?

Bruno Gröning selitti, että hyvä tulee Jumalalta, paha Hänen vastustajaltaan, saatanalta! Se on todellakin olemassa, ja sen päämääränä on kaiken hyvän, kaiken jumalallisen tuhoaminen. Bruno Gröning sanoi: "Kuka sen tekee, kuka tekee kaikkensa tuhotakseen hyvän, jumalallisen? Mistä sairaus tulee, kaiken maapallolla kasvavan sairaus? Ottakaa mitä tahansa, jokin hedelmä tai joku muu elävä olento, saatana yrittää aina uudelleen ja yhä vieläkin tuhota kaiken. Hän on päässyt niin pitkälle, että nakertaa jo ihmistäkin."

"Saatana, joka on olemassa tällä maapallolla, on tehnyt kaikkensa tuhotakseen hyvän ja jumalallisen."

"Missä Jumala, siellä rakkaus, missä saatana, siellä sodat."

Henkisesti molemmat puolet seisovat toisiaan vastapäätä: Jumala itse elämänä ja saatana, joka haluaa tuhota sen. Heidän rinnallaan on joukoittain henkiolentoja, ja taistelua käydään kovin panoksin. Molemmilla puolilla on äärettömästi energiaa. Niiden olemusta Bruno Gröning kuvasi yksinkertaisin sanoin: "Jumalallinen voima on rakentava ja paha, pirullinen, saatanallinen on hajottava."

Ihminen voi ottaa molempia voimia vastaan ja antaa niiden vaikuttaa, sekä kehossa että myös sielussa. Toinen vaikuttaa vahvistavasti ja rakentavasti, toinen heikentävästi ja hajottavasti. Positiivinen voima kätkee sisälleen terveyden, negatiivinen voima sairauden.

Sairaus ei ole Jumalan rangaistus, vaan väärien ajatusten ja tekojen seuraus

Bruno Gröning sanoi, että sairaus tulee pahalta eikä ole - kuten usein väitetään - Jumalan rangaistus. Sellaisia ajatuksia hän nimitti valheiksi ja torjui ne ehdottomasti. Jumala ei rankaise! Sairaus on väärien ajatusten ja tekojen seuraus. Kun syy on poistettu, häviää myös vaikutus, ja se on Jumalan tahto.

"Sairaus ei ole, kuten ihmiset luulevat, Jumalan rangaistus. Se on verrattavissa lapsen lähtöön lapsuudenkodistaan. Silloin eivät vanhemmat voi enää pitää käsiään lapsensa päällä, he eivät voi enää suojella lasta. Niin mekin olemme lähteneet Isämme luota. Emme saa unohtaa, että olemme yksinomaan Jumalan lapsia. Vain Hän kykenee auttamaan meitä! Ja Hän on auttava meitä, kun olemme taas löytäneet tien Hänen luokseen."

Vapaa tahto

Ihminen päättää itse, uskooko hän sairauteen vai terveyteen

Sisäinen välienselvittely

Jos parantumisprosessin aikana esiintyy kipuja, ei ole aina helppo ajatella Regelungia Monet ihmiset tulevat epävarmoiksi: "Ovatko nämä Regelung-kipuja vai sairauden oireita?" Alkaa sisäinen taistelu uskosta. Siinä ratkaistaan, parantuuko ihminen tai kauanko parantumisprosessi kestää. Riippuu siitä, kumpaan ihminen enemmän uskoo, ajatuksiin sairaudesta vai ajatuksiin terveydestä. Jos hän uskoo edelleen sairauteen, tulee hän pitämään sen, mutta jos hän kamppailee terveyteen uskomisen puolesta, tulee parantumisprosessi toteutumaan. Ihminen päättää itse.

Ketään ei voida pakottaa parantumaan, ihminen voi vain vapaaehtoisesti itse päättää

Tämä on tärkeä kohta Bruno Gröningin opissa. Aina uudelleen hän tähdensi sitä, että ihmisellä on koskematon, vapaa tahto, suurin lahja, jonka Jumala voi elolliselle olennolle antaa. Hän kohottaa ihmisen suunnatun olennon tasolta vapaan lapsen tasolle, lapsen, joka ei seuraa isän käskyjä pakosta vaan vapaaehtoisesti. Mutta vapaa tahto tekee ihmiselle myös mahdolliseksi rikkoa Jumalan lakeja.

Bruno Gröning kunnioitti ihmisen vapaata tahtoa erittäin suuresti. Siksi hän voi auttaa vain ihmistä, joka antaa auttaa itseään, joka on valmis irtaantumaan sairaudesta. Hän saa ottaa ihmiseltä vain sen pois, minkä tämä antaa hänelle omasta vapaasta tahdostaan. Joka istuu sairautensa päällä, ajattelee sitä jatkuvasti ja puhuu siitä, odottaa turhaan parantumista. Bruno Gröning sanoi: "Saan auttaa ihmistä löytämään tien hyvään, mutta en saa päättää hänen puolestaan, vielä vähemmän saan pakottaa häntä hyvään. Jokaisen täytyy löytää itse tiensä."

"Regelung"

Kehon puhdistuminen voi saada ensin kipuja aikaan

"Regelung" on osa puhdistumisprosessia

Jotkut saavat Heilstromia vastaanottaessaan kipuja. Tätä ilmiötä Bruno Gröning nimitti "Regelung"-iksi. Se on kehossa alkavan muutoksen merkki. Regelung-kivut eivät ole verrattavissa kipuihin, joita esiintyy sairauden yhteydessä. Heilstrom saa ne aikaan. Ne merkitsevät sairastuneiden elinten puhdistumista. Kurt Trampler (itse parantunut, ajoittain Bruno Gröningin avustaja, journalisti ja kirjailija) kirjoittaa siitä: "Myös Regelung-kipu hämmentää usein avunetsijöitä. Regelung-kivun täytyy tulla." Usein yksittäiset ihmiset pelkäävät, kun Regelung-kipu alkaa, että sairaus on uusiutunut. He pelästyivät ja sanoivat: Se on vielä pahempaa, mennään lääkäriin. Siihen Bruno Gröning: ’Siksi huomautan, että kestäkää Regelung-kipu, kun se tulee. Mitään pahaa ei tapahdu, tapahtuu vain se, että ihminen tulee terveeksi.’"

Regelungin muoto saattaa olla hyvinkin erilaista. Kipu saattaa muistuttaa sairauden aikaista kipua, se voi olla joskus voimakkaampaakin. Mutta se saattaa ilmaista itsensä aivan toisellakin tavalla. Se on kerta kerralta erilaista, koska jokaisen ihmisen keho reagoi henkilökohtaisesti parannuksenvoimaan.

Regelung-kivulta ihmistä ei voida säästää. Se on osa puhdistumisprosessia, jonka aikana sairauden saasta poistetaan kehosta henkistä tietä.

Regelung-ilmiö

Bruno Gröning käytti Regelung-ilmiötä selittäessään esimerkkinä likaista maitokannua. Hän kysyi, mitä oli tehtävä, jos hapan, haiseva maito pitäisi vaihtaa kannussa tuoreeseen. Vastaus on ilmiselvä: Ensin täytyy pahentunut maito kaataa pois, sitten kannu täytyy puhdistaa. Aivan vastaavasti on ihmisen laita, vertauskuvallisesti. Jos tarkastellaan kehoa kannuna, sairautta pahentuneena ja terveyttä tuoreena maitona, täytyy ihmisen ensin irrottautua ajatuksissa sairaudesta, kaataa pahentunut maito pois. Sen jälkeen keho puhdistetaan sairauden "saastasta". Se tarkoittaa Regelungia. Vasta puhdistettuun astiaan voidaan kaataa tuore maito, terveys muuttaa ihmiseen.

Eräässä toisessa vertauskuvassa Gröning vertasi ihmistä hedelmäkulhoon: "Ottakaa kulho, joka on minun puolestani vaikka täynnä hedelmiä, jotka ovat monen päivän vanhoja, eikä kukaan ole niistä huolehtinut, ei kukaan tiennyt mitä tehdä niille, ja ne ovat pilaantuneet. Ette voi enää nauttia näistä hedelmistä. Jos nyt joku haluaa antaa teille uusia, tuoreita hedelmiä, olisi hyvin tyhmää laittaa uudet, terveet hedelmät näiden pilaantuneiden päälle, sillä hyvät tulisivat pian samaan tilaan kuin huonot. Jos haluatte saada tuoreita hedelmiä, Teidän täytyy ensin heittää pois pilaantuneet hedelmät, joita ei voi enää syödä. Mutta se ei yksin riitä. Teidän täytyy puhdistaa hedelmäkulho voidaksenne ottaa vastaan terveet hedelmät. Verratkaa kulhoa kehoonne ja hedelmiä sairaisiin elimiinne, ja terveys on sitä, mitä itsellenne toivotte, mutta se on mahdotonta, jos ette voi heittää pahaa pois. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, jos askartelette sairautenne parissa."

"Einstellen"

Oikea kehon asento ja oikea henkinen asenne ovat edellytys jumalallisen Heilstromin vastaanottamiselle

Heilstromiksi nimitti Bruno Gröning sitä henkistä voimaa, joka saa aikaan parantumisen. Synonyyminä hän käytti myös käsitteitä parannuksenaalto ja jumalallinen voima. Mutta miten ihminen voi ottaa itseensä Heilstromia miten avautua jumalalliselle voimalle? Bruno Gröning suositteli avunetsijöille seuraavaa asentoa: Käsivarsia ja jalkoja ei ristitä ja kädet asetetaan kämmenet avoimina ylöspäin reisien päälle. Tämän ulkoisen asennon rinnalla on tärkeää sulkea pois kaikki häiritsevät ajatukset ja keskittyä kokonaan siihen, mitä kehossa tapahtuu. Edellytyksenä on avoin, uskova henkinen asenne. Tällä tavalla voi ihminen avautua parannuksenvoiman virtaamiselle. Bruno Gröning sanoi: "Jumala antaa meille kaiken hyvän, meidän täytyy vain ottaa itsellemme kaikki se, minkä Hän meille lähettää. Siis, tehkää se!"

Hän selitti, miksi kehon asento on niin tärkeä: "Ne, joilla on vapaasti liikkuva keho, jännittävät sen mielellään usein. Sekin on mahti, tottumuksen mahti. Polvi toisen päälle, ristissä: varmasti siten voi joskus roikkua, toisin sanoen viedä kehonsa kippuraan, mutta ei silloin, kun halutaan ottaa vastaan hyvä, jumalallinen. Silloin täytyy olla vapaa, kädet avoimina, täytyy istua tai seistä kädet tyhjinä!"

Kurt Trampler (itse parantunut, ajoittain Bruno Gröningin avustaja, journalisti ja kirjailija) kirjoitti kirjassaan Suuri kääntyminen: "Tärkeää […] on sisäisen valmistautumisen ohella myös ensi silmäyksellä pieni, mutta kuitenkin hyvin olennainen ulkoinen seikka. Pitää istua selkä vapaana eikä asettaa jalkoja eikä käsiä päällekkäin. Käsien koskettaminen toisiinsa saa Gröningin mukaan aikaan elämänvirrassa oikosulun ylävartalossa. Jalkojen koskettaminen toisiinsa tai jalkojen ristiminen johtaa samanlaiseen vahinkoon kehon alaosassa. Joka tekee sellaisia virheitä aina totuttuun tapaan, voi pidemmän päälle jopa vetää puoleensa hyvin epämiellyttäviä sairauksia."

Sen huomioiminen, miltä omassa kehossa tuntuu

Tietoisesta voiman vastaanottamisesta Gröning käytti nimitystä "Einstellen". Ihminen "virittäytyy" Heilstromin vastaanottamiselle. Missä ja milloin se tapahtuu, ei ole ratkaisevaa. Tärkeää on vain, että ihminen on rauhallinen, sulkee kaikki häiritsevät ajatukset pois ja tarkkailee huolellisesti, mitä kehossa tapahtuu. Bruno Gröning kysyi kuulijoilta jatkuvasti, mitä he tuntevat.

"Einstellen on tärkeää, jotta voitte ottaa vastaan todellisen, jumalallisen lähetyksen tai paremmin sanottuna saavuttamaan sen. Miten Te tämän lähetyksen saatte, sen Te saatte selville. Mutta minun täytyy sanoa yhä uudelleen, että se tapahtuu vasta sitten, kun annatte kehollenne todellista huomiota, kun otatte vaarin, mitä siinä tapahtuu, vähemmän, mitä sen ympärillä tapahtuu, vain sen, mitä siinä, Teidän omassa kehossanne, tapahtuu."

Jokainen ihminen voi tuntea Heilstromin omassa kehossaan. Joku tuntee kihelmöintiä, joku toinen kylmiä ja kuumia väristyksiä. Kolmannen täytyy liikuttaa käsivarsia tai jalkoja, neljännen ravistella itseään. Heilstrom saa ihmisissä aikaan hyvin erilaisia reaktioita.