Parantuminen 11 vuotta kestäneestä peliriippuvuudesta
A. G. (36), Itävalta
22. ikävuodestani lähtien aloin käydä ainakin kolmesta viiteen kertaan kuukaudessa pelipaikoissa koettamassa onneani rahapeliautomaateilla. Ensimmäisellä käynnilläni voitin siihen aikaan huomattavan summan, joka vastasi noin 2500 euroa. Sen jälkeen halusin voittaa yhä enemmän. Tätä halua en voinut yksinkertaisesti vastustaa ja ylitin usein tilini. Menetin itsekunnioitukseni ja minulle tuli tunne, että olin epäonnistunut tai etten ollut tarpeeksi vahva lopettamaan pelaamista. Kun tulin kaksi vuotta myöhemmin tietoiseksi siitä, mitä oikeastaan tein, oli jo liian myöhäistä.
En pystynyt enää lopettamaan, minusta oli tullut peliriippuvainen. Minulle oli epäselvää, miten ikinä pääsisin siitä eroon. Terapeutteihin tai lääkäreihin en ottanut sen vuoksi yhteyttä. Kuukautta ennen ensimmäistä kontaktia Bruno Gröningin ystäväpiiriin kävin pelaamassa jo kahdeksan kertaa kuukaudessa. Kun rahani loppuivat, lainasin sitä muilta pelaajilta. Pankkitilini oli usein ylittynyt ylärajaan saakka. Perheeltäni ja ystäviltäni salasin tarkkaan tämän jo 11 vuotta kestäneen peliriippuvuuden. Bruno Gröningin oppiin 13. marraskuuta 2004 johdattavan tilaisuuden jälkeen menin välittömästi yhteen pelipaikkaan. En yksinkertaisesti voinut toimia toisin. Sinä päivänä pelasin kaikki käteiset rahani, noin 300 euroa. Tunsin ahdistusta ja turhautuneisuutta, Yhtäkkiä tuli ajatus: Miksi teen tätä? Lähdin pelipaikasta enkä ole sen jälkeen enää kertaakaan pelannut, vaikka menen silloin tällöin pelipaikaan juomaan jotain. Minusta tuntuu siltä, kuin “kiintolevyltäni” olisi poistettu jotain. En tunne enää pelaamisen tarvetta. Sinä päivänä vapauduin tästä hirveästä riippuvuudesta.
Psykologin kannanotto:
Oppimisterapian näkökulmasta positiivinen, vahvistava ensimmäinen kokemus (suuri voitto) johti sitkeän peliriippuvuuden syntymiseen. Se kesti 11 vuotta. Normaalisti tällaiset aineriippuvuudet ovat vaikeasti hoidettavissa. Ensimmäinen askel, tie terapeutin luokse on häpeän vuoksi usein kaikkein vaikein. Niinpä riippuvaiset pelaajat jäävät hädässään usein aivan liian kauan yksin. Sosiaalinen eristys tulee siihen lisäksi. Kaikkien oireiden spontaani loppuminen heti Bruno Gröningin oppiin johdatuksen jälkeen ei ole minulle psykologina selitettävissä. Äkillinen onnenpelien mielettömyyden tajuaminen on minusta välittömässä yhteydessä Heilstromin vastaanottamiseen
