Parantuminen riippuvuudesta reseptilääkkeisiin
V.S. (61), Berliini (Saksa)
Vuodesta 1966 alkaen olin kärsinyt vaikeista migreeneistä joka kolmas viikko.Pystyäkseni työskentelemään, sekä lievittääkseni vaikeaa kipua edes vähän, käytin aina kofeiinia sisältäviä Neuranidal tabletteja. Lääkärit eivät pystyneet auttamaan muilla hoidoilla tai lääkkeillä, joten pitäydyin käyttämään yksinomaan Neuranidalia. Stressaavan elämäntyylini vuoksi migreenikohtaukset tulivat yhä useammin – jopa joka toinen viikko 80-luvulla ja vuodesta 1990 lähtien kerran viikossa. Tarvitsin yhä enemmän Neuranidal tabletteja, jotta pystyin kestämään kovat kivut. Elin jatkuvasti uuden kohtauksen pelossa. Sen vuoksi aloin ottamaan tabletteja ennaltaehkäisevästi, varsinkin tärkeiden tapaamisten edellä sekä aina, kun tunsin epämukavaa oloa.
Kulutus lisääntyy
En tullut enää toimeen ilman tabletteja. Koska Neuranidal oli reseptivapaa lääke, saatoin hankkia sitä vapaasti varastoon. Joskus vuoden 1990 tienoilla minulle tuli yhtäkkiä hengenahdistusta, ja pelkäsin tukehtuvani ja kuolevani. Tämä hengenahdistus helpotti vain, kun otin Neuranidalia. Sitä tapahtui päivittäin, kahden kolmen tunnin välein, joten päädyin nauttimaan jopa 7 tablettia päivässä. Eräs minua hoitava lääkäri oli jo alussa antanut minulle seuraavan neuvon: „Rouva Stegmann, suosittelen, että pidätte kipulääkkeistä päiväkirjaa“. Teinkin niiden käytöstä luettelon, ja sen avulla pystyin helposti laskemaan, että vuodesta 1966 vuoteen 1995 olin ottanut noin 25 000 Neuranidal tablettia.
Vastarinta kaikenlaisia kipulääkkeitä kohtaan
Näin toukokuussa 1995 televisio-ohjelman vaihtoehtoisista parantamismenetelmistä. Siinä myös jotkut Bruno Gröningin ystävät Berliinistä kertoivat parantumisistaan. Joukossa oli myös kertomus 30 vuotta kestäneen migreenin parantumisesta. Ohjelman jälkeen kirjoitin heti siinä mainittuun osoitteeseen, ja minut johdatettiin oppiin kesäkuussa, vuonna 1995. Ystäväpiirin kokouksen jälkeisenä aamuna elokuussa 1995 hengenahdistus oli täysin poissa ja eikä sitä sen jälkeen esiintynyt. Samantien tunsin eräänlaista sisäistä vastarintaa kaikenlaisia kipulääkkeitä kohtaan. Tuosta päivästä lähtien pystyin kestämään jopa ankariakin kipuja ilman lääkitystä. Se ei olisi aiemmin ollut mahdollista. Syyskuun 1. päivästä vuonna 1995 lähtien en ole ottanut yhtään kiputablettia.
Lääketieteellinen kommentti:
Rouva Stegmann oli 20-vuotiaasta lähtien kärsinyt migreeninkaltaisista kivuista noin joka kolmas viikko. Aluksi hän nautti kivun lievitykseen Neuranidal tabletteja (vaikuttavana aineena ovat asetosalisyylihappo, parasetamoli ja kofeiini). Hän lisäsi lääkkeen käyttöä stressin ja tihentyvien migreenikohtausten vuoksi, käyttäen sitä yhä enemmän. Lopuksi hän käytti sitä myös tärkeiden tapaamisten aiheuttamaan pelkoon. Hänen ollessaan 44-vuotias säännöllinen päivittäinen lääkeannos oli jopa 7 tablettia. Lopulta hän sai hengenahdistusta sekä tukehtumisen tunnetta silloin, kun hän piti muutaman tunnin tauon tablettien ottamisessa. Hänet johdatettiin Bruno Gröningin oppiin 49-vuotiaana, ja hän virittäytyi säännöllisesti kahdesti päivässä. Kahden kuukauden kuluttua tablettien ottamisen tarve hävisi, kuten myös ankarat fyysiset oireet, jotka pikkuhiljaa loppuivat. Nyt hän on ollut jo yhdettätoista vuotta vapaa tablettien käyttämisestä, huolimatta siitä, että alkuvuosina päänsäryt olivat jatkuneet. Tällaista parantumista, ja sitä seurannutta jatkuvaa kestävyyttä kivun sietämiseen ilman esimerkiksi psykoterapiaa, voidaan pitää lääketieteellisesti hyvin epätodennäköisenä.
