Parantuminen keuhkoastmasta
Lily Agbetsiafa (58), Accra (Ghana, Afrikka)
Vaivani alkoi, kun olin noin 23 vuoden ikäinen. Lääkäri diagnosoi kroonisen astman. Se seurasi minua yli 30 vuotta. Ajan kuluessa kohtauksista tuli yhä pahempia. Niitä esiintyi jatkuvasti, joskus pari kolme kertaa päivässä, ja ne olivat osittain hyvin rajuja. Silloin minun oli vaikea hengittää ja saada ylipäänsä ilmaa. Koskaan en ollut pidempään kuin viikon vapaa kohtauksista. Mieheni vei minut vähän väliä sairaalaan, erityisesti yöllä oli tilanteeni usein kriittinen. Monesti luulin tukehtuvani.
Sumute aina mukana
Inhalaatiosumute oli jatkuva seuralaiseni, päivällä se oli taskussani ja öisin tyynyn alla käteni ulottuvilla. Sumutetta käytin lääkkeiden ohella. Lääkkeet olivat välttämätön apu kohtauksien aikana. Kokeilin myös perinteisiä kasvipohjaisia lääkkeitämme, mutta niistä oli vain vähän apua tai ei ollenkaan. Kaikkina niinä vuosina olin töissä toimistossa. Lääkärit diagnosoivat sekä allergisen että ei-allergisen keuhkoastman. Reagoin esimerkiksi voimakkaisiin hajusteisiin, pölyyn ja keittiössä syntyneisiin höyryihin. Jopa kylmät juomat saattoivat laukaista kohtauksen.
Parantumattomasta vakuuttunut
Ei kukaan monista lääkäreistä, ei kukaan lukuisista terapeuteista, jotka olivat minun kohdallani kokeilleet kaikkea mahdollista, ei mistään ollut pysyvää apua. Perhelääkärimme, joka toimi kaupungin opetussairaalassa, oli tavoitettavissani kellon ympäri. Koska sekä kotimaassani Ghanassa että myös perheessäni pidetään astmaa parantumattomana sairautena, hyväksyin sen, varsinkin kun isäni ja molemmat vanhemmat sisareni olivat kärsineet siitä kuolemaansa saakka.
Se oli hetkessä ohi
Mieheni toi kesäkuussa 2002 mukanaan Bruno Gröningin oppiin johdattavan kirjasen ja kertoi kaikista “ihmeistä“, joita tämä oppi oli saanut monissa ihmisissä aikaan. Hän sanoi, että minäkin voisin tulla terveeksi. Niin minut johdatettiin oppiin heinäkuussa 2002 Accran yhteisössä. Noudatin oppia innostuneesti, ja virittäydyin säännöllisesti mieheni kanssa Heilstromille. Olin vakuuttunut siitä, että eräänä päivänä myös minä parantuisin. Parantumiskertomusten lukeminen rohkaisi minua valtavasti. Viimeisen massiivisen kohtauksen jälkeen 12. joulukuuta 2004 tunsin seuraavana aamuna, 13. joulukuuta, että olin vapaa. Tähän päivään mennessä en ole enää koskaan saanut kohtausta, en tarvitse lääkkeitä enkä inhalaatiosumuttimia. Voin nyt tehdä kaikkea, kuten kavuta korkeita portaita ylös, oleskella keittiössä hajuista huolimatta ja haistaa voimakkaan tuoksuisia hajusteita.
Lääkärin kommentti:
Keuhkoastma on krooninen hengitysteiden tulehdussairaus, jonka yhteydessä keuhkoputket supistuvat kohtauksen aikana ja rajoittavat uloshengitystä, mistä seuraa hengenahdistusta. 80 prosentilla aikuisista on kyse allergisen ja ei-allergisen keuhkoastman sekamuodosta, niin oli tässäkin tapauksessa. Perinteisesti vaivaa hoidetaan kortisonilla ja keuhkoputkia laajentavilla lääkkeillä, kuten Sympatomimetika, Teofylliini ja Anticholinergika. Lääkitys helpotti rouva Agbetsiafan tilannetta, mutta parantuminen ei koskaan tapahtunut. Kuvatun, 35 vuotta kestäneen vaikean vaivan parantuminen ei olisi ollut enää odotettavissa. Siksi rouva Agbetsiafan äkillinen tervehtyminen on ymmärrettävissä Bruno Gröningin opin mukaisen Heilstromin vastaanottamisen yhteydessä. Koululääketieteellisesti sitä ei voida selittää.
